Apollon Orpojen kouluprojekti Beninissä

Apollon Orvot ja Q-teatteri järjestivät 21.5.2005 poikkitaiteellisen hyväntekeväisyysillan Q-teatterin tiloissa Tunturikadulla, Helsingin Töölössä. Kukaan tapahtumassa esiintyneistä taiteilijoista, esitysten oikeudenomistajista, tai tekniikan edustajista ei saanut illasta minkäänlaista korvausta. Illan korkeatasoista ohjelmaa oli seuraamassa 150 lipun lunastanutta, joten tapahtuman tuotto oli 1500 euroa. Summa oli päätetty lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Niin myös tehtiin.

Mitä rahoilla Beninissä tehtiin

Tammikuussa 2006 eräs Apollon Orpo matkusti omilla rahoillaan länsiafrikkalaiseen Beninin Tasavaltaan, Grand Popon alueella sijaitsevaan Pekonin kylään. Oppaana ja apuna toimi korvauksetta kulttuuriantropologi Anna-Maija Aguilera Calderòn. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin Afrikassa yleisesti rehottavan korruption välttämiseen sekä projektin onnistumiseen ylipäätään. Apollon Orpo sai majoittua ilmaiseksi Elisa Pfäfflin taloon. Paikallinen Tilon Noukounou palkattiin kartoittamaan vähävaraisia kouluja lähistöltä, ilmoittamaan projektista etukäteen koulujen rehtoreille, sekä toimimaan muutenkin apuna kaikessa tarvittavassa.

Koska Apollon Orvot on urheiluseura, päätettiin osa hyväntekeväisyysvaroista suunnata paikalliselle urheilulle. Avustuskohteiksi valittiin kaksi Grand Popon alueen nuorisojalkapallojoukkuetta, joiden välille järjestettiin ystävyysottelu. Voittajajoukkue sai omakseen Suomesta kuljetetun laatujalkapallon sekä pumpun. Häviäjäjoukkue sai samanlaisen laatujalkapallon, mutta ei pumppua. Mainittakoon, että Apollon Orpo osallistui otteluun punaisen joukkueen riveissä, joka hävisi dramaattisten vaiheiden jälkeen rangaistuspotkukilpailussa 1 – 0. Orpo veti oman rankkarinsa niukasti ohi.

Koska laatufudikset olivat maksaneet 39 euroa kappale ja pumppu ehkä vitosen, oli hyväntekeväisyysvaroja ottelun jälkeen jäljellä vielä noin 1400 euroa. Lisäksi jäljellä oli yksi Suomesta roudattu jalkapallo ja pumppu, joka lahjoitettiin tuonnempana yhdelle alueen kouluista.

Kuten jo edellä mainittiin, korruptio kuuluu asiaan, kun Afrikassa ollaan. Apollon Orvot sen sijaan vastustavat korruptiota sekä toiminnassaan Helsingin Töölössä että avustusprojekteissaan missä päin maailmaa tahansa. Korruption välttämiseksi kouluja avustettaessa toimittiin seuraavalla tavalla.

Välistä ei vedetä

Kun oli laskettu rahojen riittävän neljän koulun avustamiseen, lainattiin kaksi mopoa, ja päräytettiin koulujen pihaan. Rehtorille selitettiin kyseessä olevan sellaisen avustustoiminnan, jossa koulu ei saa rahaa, vaan tarvitsemaansa tavaraa. Tavara tultaisiin toimittamaan kouluihin siten, että vanhempainyhdistyksen edustajia olisi paikalla. Tämä siksi, ettei kellekään tulisi kiusausta pitää itsellään koulukäyttöön tarkoitettua tavaraa, taikka myydä sitä eteenpäin. Tämän jälkeen rehtori kutsui opettajakunnan keskustelemaan siitä, mitkä tarvikkeet olisivat tarpeellisimpia opetuksen ja kouluviihtyvyyden parantamiseksi.

Kävi ilmi, että puutetta oli melkeinpä kaikesta mahdollisesta. Suurella osalla alaluokkien oppilaista ei olut kenkiä, monilta puuttui koulupuku. Kyniä, kumeja ja vihkoja oli niukalti. Luokissa ei ollut kelloja, eikä opettajilla sanakirjoja. Taskulaskimia ei ollut kellään. Yhdessä koulussa neljästä oli jalkapallo, jossa siinäkin nyrkin mentävä reikä. Muita liikunnan opetukseen soveltuvia välineitä ei ollut…

Seuraava vaihe oli ostoksilla käynti. Tilon Noukounoun lisäksi ostosmatkalle palkattiin paikallinen woodoo-pappi Togbe Agloube, jolla oli auto. Sivumennen mainittakoon, että kyseessä oli uskomattoman rämä 80-luvun alun Peugeot, jossa ei toiminut mikään, mutta joka silti liikkui. Ostosretki suuntautui Beninin pääkaupunkiin Cotonouhun, jonne on 80 kilometriä Gran Poposta. Ostoksia tehtiin virallisista urheilukaupasta ja koulutarvikemyymälästä, torilta, basaarista ja kadulta. Samalla palkattiin kenkämyyjä saapuvaksi kouluihin määräpäivinä, jotta lapset saisivat oikeankokoisia kenkiä. Myös räätäli palkattiin kouluihin saapuvaksi mittoja ottamaan ja koulupukuja ompelemaan. Paluumatkalla auto oli täynnään vihkoja, kyniä, kumeja, taskulaskimia, viivoittimia, harppeja, urheiluvälineitä, koulupukukangasta, reppuja, kelloja ja sanakirjoja.

Viimeinen vaihe oli sitten kiertää jakamassa tavarat kouluihin. Perusperiaatteena oli, että alaluokkalaiset (n. 5 – 8 v.) saivat kengät, väliluokkalaiset (n. 9 – 12 v.) kynät, kumit ja vihkot, ja yläluokkalaiset (n. 13 – 15 v.) taskulaskimet. Lisäksi matematiikassa kunnostautuneet tyttö ja poika saivat harppi-viivoitin -paketin, ja muuten vaan koulunkäynnissään menestyneet tyttö ja poika hienot reput. Opettajakunta sai sanakirjoja, kahdeksaan luokkaan ripustettiin seinäkellot, yhteiseen käyttöön annettiin erilaisia urheiluvälineitä. Kenkämyyjätär sai myytyä yli 600 paria kenkiä, ja räätäli sai 44 koulupuvun keikan. Kenkien sovituksessa, tavaroiden kantamisessa, sekä tarjoilussa ja ruuan valmistuksessa (opettajille ja vanhempainyhdistyksen edustajille tarjottiin juhlan kunniaksi kaljaa, limpparia ja sämpylöitä) apuna olleille beniniläisille maksettiin työstään kelpo korvaus. Eurooppalaiset toimivat Apollon Orvoille ominaiseen tyyliin talkoohengellä. Talkoohenkisiä eurooppalaisia olivat Anna-Maija Aguilera Calderòn, Katariina Lahti, Veera Lehto ja Bertrand Michaud.

Lopuksi

Yhden illan tuotolla Helsingin Töölössä voi saada koko lailla hyvää aikaiseksi vaikkapa sitten Länsi-Afrikassa. Se on mahdollista, kun toimitaan talkoohengellä, eikä kukaan vedä välistä.